Select Page

Tunnetuimmat suomalaiset levy-yhtiöt

Vaikka maamme onkin väestömäärältään melkoisen pieni, on Suomessa useita levy-yhtiöitä, jotka edustavat kotimaisia tähtiartisteja, ja huolehtivat suojateistaan parhaalla mahdollisella tavalla. Alalla on monia vakiintuneita toimijoita, mutta parin viimeisen vuosikymmenen aikana on ilmaantunut uusia haastajia, jotka haluavat keskittyä tiettyyn musiikkityyliin tai tarjota uudenlaisen vaihtoehdon suurempien yhtiöiden rinnalle.

Markkinat laajentuvat jatkuvasti, ja musiikkia kuunnellaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Älypuhelimet ja langattomat kuulokkeet ovat tehneet musiikin kuuntelusta äärimmäisen suosittua, sillä sulosävelistä ei tarvitse nauttia kotona, rätisevän levysoittimen tai radion äärellä istuskellen. Levy-yhtiöitä on enemmän kuin koskaan, mutta samoin on kuluttajien kohdalla. Ainoa ero on se, että yhä harvempi musiikin ystävä on valmis maksamaan musiikinkuuntelusta.

Suomalainen musiikkimaku on kokenut globalisaation ja kansainvälistymisen myötä melkoisia mullistuksia, ja erilaiset alakulttuurit ovat vallanneet tilaa myös musiikkibisneksessä. Suomalainen musiikkielämä on näin pieneksi maaksi todella aktiivista, ja yksi syy tähän on vääjäämättä se, että maamme musiikkikasvatus on järjestetty todella kattavalla tavalla.

Käytännössä jokaisella lapsella on mahdollisuus hyvään musiikilliseen opetukseen niin muskarin, musiikkiopiston kuin esimerkiksi musiikkiluokkien puitteissa. Moinen taidekasvatuksen laajamittaisuus on maailmanlaajuisella tasolla todella harvinaista, ja siitä voi syystäkin olla ylpeitä. Mikäli kipinä musiikkiin syttyy, on laulamista ja soittamista suhteellisen helppo jatkaa eteenpäin aina ammatiksi asti. Vaikka taidealan oppilaitoksiin on kovasti tunkua, on moni maamme eturivin artisteista itseoppineita, musiikillisen palon johdattamina parrasvaloihin päätyneitä lahjakkuuksia.

Kuluttajat ovat vuosikymmenten kuluessa hankkineet musiikkia lukuisissa eri formaateissa, kuten LP-levyinä, kasetteina, CD-levyinä, on toiminta muuttunut viime vuosina radikaalisti. Digitalisoituminen on johtanut uudenlaisiin haasteisiin, joihin levy-yhtiöt ovat pyrkineet vastaamaan parhaan kykynsä mukaan. Näin ollen on satsattu vielä entistäkin aktiivisemmin korkeaan laatuun ja osaaviin artisteihin, jotka löytävät kuin taikaiskusta avaimet suomalaisten musiikinystävien sydämiin. 

Esittelemme tässä artikkelissa muutamia kotimaisia yhtiöitä, jotka ovat tunnettuja korkeatasoisista artisteistaan. Olemme voineet poimia tilanpuutteen vuoksi listallemme suuresta joukosta vain muutaman nimen, mutta hyviä vaihtoehtoja olisi luonnollisesti huomattavasti enemmän.

Kaiku Entertainment Oy

Kaiku Entertainment edustaa uudemman ajan suomalaista musiikkia. Kaiku Entertainment sai alkunsa vuonna 2007, jolloin sen perusti aiemmin Warner Music Finlandilla työskennellyt Pekka Ruuska. Kyse ei ole pelkästä levy-yhtiöstä, vaan firman alaisuudessa toimii myös musiikkikustantamo. Yrityksen listalla on monia kotimaisia ykkösartisteja, joihin lukeutuvat muun muassa iskelmäalan kiistattomiin kärkinimiin lukeutuva Juha Tapio, lukuisia reggae-hittejä levyttänyt Jukka Poika, tunteikkailla tulkinnoillaan suomalaisten sydämet valloittanut Johanna Kurkela sekä vuosikymmenien ajan musiikkimaailman huipulla vaikuttanut Laura Voutilainen.

Kaiku Songs -kirjoittajat tekevät kappaleita suojateilleen ja kyseinen lista on niin ikään vakuuttava, sillä se pitää sisällään monia musiikkimaailman konkareita. Tekijöitä ovat muun muassa 90-luvun hittiduo Nylon Beatista tunnetuksi tullut Erin Anttila, viihdyttävillä sanoituksillaan ihastuttava Vilma Alina, rap-artistina menestynyt Redrama sekä The Rasmus -yhtyeen kitaristinakin tunnettu Pauli Rantasalmi. Valikoima on toisin sanoen todella monipuolinen, eivätkä lopputulokset ole samasta puusta veistettyjä, lähes identtisiä tekeleitä, jotka tunnistaisi jo ensimmäisestä riffistä tai kompista Kaiku Songsin biisipajassa syntyneeksi.

Rähinä Records Oy

Virallisesti uonna 2003 perustettu Rähinä Records luotiin pitkäaikaisen, tarkemmin sanottuna vuonna 1998 syntyneen unelman saattelemana, kun vuosikausia viihdemaailman kirkkaimmissa valoissa paistatelleet Kapasiteettiyksikön ja Fintelligensin jäsenet halusivat vastata itse toiminnastaan. He halusivat luoda omannäköisen konseptin, jossa he voisivat tehdä itse omat päätöksensä ja toimia turhia kyselemättä.

Yhtiön tarkoituksena on keskittyä hiphopiin, rapiin ja urbaaniin musiikkiin, jota muulla alalla toimivat eivät välttämättä uskaltaisi tarjota kuuntelijoille. Perinteisen levy-yhtiön lisäksi toimintaan kuuluu musiikkivideoita tuottava Rähinä Films, erilaisten tapahtumien järjestäminen ja fanituotteiden myynti.

Yhtiön artistikattaus edustaa suomalaisen hiphopin kermaa – Rähinä Records Oy:n tallissa ovat Fintelligens sekä sen jäsenet Elastinen ja Iso H., Uniikki, Brädi, Cheek, Timo Pieni Huijaus, Nelli Matula, Puhuva Kone, Halko sekä Spekti. Yritys on julkaissut olemassa olonsa aikana 42 levyä, joita on myyty yli 100 000 kappaletta.

Vaikka musiikkiala on kokenut haasteita, on Rähinä Records Oy onnistunut menestyksekkäästi kasvattamaan vuodesta toiseen liikevaihtoaan, joka oli peräti 929 000 euroa vuonna 2015. Rähinä Records Oy:n monipuolisilla sivuilla toimii myös fanituotteita myyvä kauppa, josta voi hankkia suosikkiartisteihinsa liittyviä tuotteita, kuten koruja, t-paitoja, takkeja ja lippiksiä.

Warner Music Finland

Warner Music Finlandilla on pitkät perinteet Suomessa, sillä se on alun perin ollut nimeltään Musiikki-Fazer. Muutos tapahtui vuonna 1993, kun Warner Music osti pörssilistatun yhtiön ja muutti nimen yhtenäiseksi muiden toimintojen kanssa. Firma laajeni entisestään vuonna 2012, jolloin Warner Music osti myös Helsinki Music Companyn ja sulautti sen yhtiön alaisuuteen. Alan jättiläisiin lukeutuva levy-yhtiö sisältää lisäksi musiikkikustannusyhtiö Warner/Chappell Music Finland Oy:n ja useita muita alaan liittyviä toimintoja.

Warner Music Finland on kahminut toimintavuosiensa aikana lukuisia arvostettuja palkintoja, kuten vuoden levy-yhtiön tittelin ja tunnustusta promootiotyöstään. Levy-yhtiön menestyksekkäimpiin nimiin lukeutuvat muun muassa kansainvälistä tunnustusta niittänyt, sittemmin julkisuuden valokeilasta vetäytynyt Darude ja ikivihreistä hiteistään tunnettu Katri Helena.

Niin ikään Warner Music Finlandin hoteissa on viihtynyt teini-idoli Pikku G sekä esimerkiksi Saksassa ja Argentiinassa huippusuosion saavuttanut The Rasmus. Tällä hetkellä yhtyeen listoilta löytyvät muun muassa kansainvälistä läpimurtoa uutterasti tavoitteleva Alma, pitkän uran tehnyt Vesa-Matti Loiri sekä tarttuvia hittejä takova Antti Tuisku.

Warner Music Finlandin toiminnoista vastaa vakuuttava joukko alan rautaisia ammattilaisia ja kotimaisen tuotannon päällikkönä toimii Idols-ohjelman tuomarinakin nähty Asko Kallonen. Määrätietoinen ja suoraviivainen työ näkyy menestyksenä markkinoilla, sillä yhtiö on tiukasta kilpailutilanteesta huolimatta noussut monta kertaa Suomen markkinajohtajaksi. Warnerin asema on pysynyt varmana vuodesta toiseen, alan murroksesta huolimatta.

 

Suomalaisartistien keikkaelämä

Suomalaisartistien keikkaelämä ei ole glamouria ja ruusuilla tanssimista, vaikka moni saattaa niin kuvitella. Lyhyenkin esiintymisen taustalla on satoja tunteja töitä, kun artisti ja yhtye ovat harjoitelleet esiintymisen viimeisen päälle. Bändärit ja hulppeat raiderit eivät kuulu kovinkaan monen muusikon arkeen ja alalla on paljon perheellistä, jopa aivan toisissa tehtävissä päivätyönään työskenteleviä ihmisiä. Levein leipä taotaan levymyynnin lisäksi kesän festariputken ja genrestä riippuen myös lavatanssisesongin aikana, mutta talven pimeinä kuukausina keikkapalkkioille ei ole hurraamista.

Oman pelastuksensa tuovat laivakeikat, joista maksetaan suhteellisen hyvin, ja esiintymisiä on samassa paikassa parhaassa tapauksessa useampi peräkkäin, eikä bussissa istuttuja keikkakilometrejä kerry. Talvisaikaan artistit kiertelevät ympäri Suomea, paikallisissa ravintoloissa ja baareissa esiintyen. Seuraavien rivien myötä tutustumme tarkemmin siihen, miltä suomalaiseen musiikkiteollisuuteen keskeisesti kuuluva keikkaelämä näyttää ja mitä liikkuva työ pitää sisällään.

Kilometrejä kertyy mittariin

Harva tulee ajatelleeksi, kuinka paljon kotimaisille artisteille kertyy kilometrejä. Populaatioltaan pieni Suomi on pinta-alallisesti suuri maa ja kilometrejä kertyy auton mittariin lähes huomaamatta. Ei olekaan harvinaista, että suosituimmat laulajat ajavat vuodessa jopa yli 100 000 kilometriä. Näin käy helposti etenkin silloin, jos artisti asuu itse Pohjois-Suomessa ja tekee paljon keikkaa pääkaupunkiseudulla.

Kotimaan maantiet tulevat siis tutuksi, kun artisti yhtyeineen ajaa ensin kotoa keikkapaikalle ja sieltä takaisin kotiin – tai parhaassa tapauksessa majoittuvat joko keikkabussissa tai hotellissa ennen seuraavaan keikkapaikkaan siirtymistä. Kotona vietetty aika jää erityisesti suosituimpien artistien kohdalla vähäiseksi, mikä aiheuttaa omat haasteensa yksityiselämän ja työn yhteensovittamisessa.

Koska artistit viettävät tiiviisti aikaa yhtyeen kanssa tien päällä, on erityisesti kahteen asiaan kiinnitettävä huomiota – kemioiden kohtaamiseen ja ergonomiaan. On ensiarvoisen tärkeää, että kokoonpano tulee toimeen keskenään ja voi viettää yhdessä pidempiä aikoja. Hyvä ryhmähenki edesauttaa sitä, että kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja antavat kaikkensa tarjotakseen yleisölle parhaan mahdollisen keikkaelämyksen. Tällöin kuulija haluaa mitä suurimmalla todennäköisyydellä seuraavallekin lähiseudulla järjestettävälle keikalle, ja artistit saavat turvattua työnsä myös tulevaisuudessa.

Kuten aiemmin mainitsimme, on ergonomian merkitys pidempiä matkoja reissatessa erittäin suuri. Muusikot ja laulajat tekevät fyysistä työtä, jonka edellytyksenä on, että keho on mahdollisimman hyvässä kunnossa. Näin ollen on tärkeää, että penkkien säätöihin ja istuma-asentoihin kiinnitetään huomiota. Lisäksi ajoneuvon turvallisuuteen ja liikenneturvallisuuteen liittyviin kysymyksiin on syytä kiinnittää asianmukaista huomiota.

Muusikoilla on erikoiset työajat

Artistien työ on keikkaluontoista, joten työajat määräytyvät keikan ostaneen tahon puolelta. Esiintymiset sijoittuvat useimmiten ilta-aikaan, jolloin kuuntelijat kerääntyvät yökerhoihin, festareille, keikkapaikalle tai konserttisaleihin. Keikat ovat useimmiten viikonloppuisin erityisesti kiireisimpään kesätapahtuma-aikaan, joten lauantain vapaapäivistä voi vain haaveilla.

Tällainen elämänrytmi tuottaa haasteita erityisesti perheellisille artisteille, sillä lasten tai puolison kanssa ei välttämättä ole juurikaan yhteistä aikaa etenkään tiiviin keikkaputken aikana. Toisaalta kiertue-elämä ja erikoiset työajat tuskin tulevat yllätyksenä kenellekään muusikon urasta haaveilevalle, ja kyseessä onkin lähinnä elämäntapa. Esiintyvä taiteilija toimii usein unelma-ammatissaan, jossa erikoiset työajat ovat yksi työhön kuuluvista ominaispiirteistä. Harva artisti tuskin vaihtaisi keikkaelämäänsä arkiseen kahdeksasta neljään -toimistotyöhön.

Moni taiteilija löytää seurustelu- tai elämänkumppaninsa saman ammattikunnan sisältä. Keikkatyön ymmärtäminen on luonnollisesti helpompaa, jos molemmat ovat samalla alalla. Perhettä perustettaessa on kuitenkin huomioitava se tosiasia, että lastenhoidon ja keikkatyön yhteensovittaminen voi olla varisin haastavaa.

Pitkän työillan jälkeen edessä on useimmiten saman tien matkaa takaisin kotiin. Koska satojen kilometrien köröttely harvoin onnistuu ilman pysähdyksiä, ovat suomalaisartistit tuttu näky huoltoasemien ja pikaruokaravintoloiden työntekijöille. Etenkin viikonloppuisin suviyössä saattaa törmätä aterioiviin artisteihin, jotka nauttivat yhtyeensä kanssa huikopalaa raskaan esiintymisen jälkeen.

Suomalaiset suhtautuvat julkkikseen melko kunnioittavasti, joten maassamme tähdetkin saavat elää suhteellisen rauhallista elämää, käydä esimerkiksi läheisellä kuntosalilla, syödä aamiaista hotellin aamupalapöydässä, opiskella muiden seassa tai matkustaa ratikalla. Monessa maassa näin ei ole, vaan tähdet elävät varsin todellisuudesta vieraantunutta elämää.

Kuuntelijoiden määrää on vaikeaa arvioida

Kiertuetta julkaistaessa on haastavaa arvioida, kuinka paljon kullekin keikalle tulee yleisöä. Jos lippuja ei ole jo ennakkoon ollut myynnissä, on suorastaan mahdotonta sanoa varmuudella etukäteen, tuleeko keikalle 50 vai 500 kuuntelijaa. Mikäli kiertue osoittautuu ensimmäisten konserttiensa aikana menestykseksi, on varsin todennäköistä, että myös myöhäisemmät konsertit vetävät hyvin yleisöä. Se, kuinka hyvin levy on käynyt kaupaksi ja onko jokin hitti soinut usein radiossa, antaa hyvää osviittaa siitä, onko artistilla ja taustajoukoilla syytä hymyyn.

Suosituimpien artistien kohdalla keikat ja kiertueet saattavat olla loppuunmyytyjä jo hyvissä ajoin etukäteen. Kaikenlaiset skandaalit ja esiintyvän taiteilijan imagoa tavalla tai toisella ryvettävät artikkelit saattavat kuitenkin aiheuttaa, etteivät liput mene kaupaksi. Julkisuuskuva, faneihin suhtautuminen ja se, kuinka muusikko esiintymisensä hoitaa, vaikuttavat siihen, käyvätkö konserttiliput kaupaksi vai ei. Julkisuus on keskeinen osa esiintyvän taiteilijan työtä.

Keikkojen tunnelmassa on valtava ero riippuen siitä, pursuileeko paikka kuulijoita vai onko paikalla ainoastaan kourallinen ihmisiä.  Mitä enemmän paikalla on yleisöä, sitä helpompaa on tunnelman nostattaminen kattoon.

Toisinaan voi käydä myös niin, että kiertueesta tulee pannukakku. Ei ole lainkaan harvinaista, että keikka saatetaan perua lyhyelläkin varoitusajalla, jos katsojia ei ole syystä tai toisesta ollut tarpeeksi. Keikkojen peruminen on tietenkin ikävää niin muusikon kuin yleisönkin kannalta, mutta tällaisia tilanteita tulee vastaan lähes jokaisen muusikon kohdalla. Toisinaan kiertue on syystä tai toisesta täysi floppi. Ja vaikka kaikki sujuisi kuin rasvattu, on esimerkiksi äänen vievä flunssa ymmärrettävä syy laulajan keikkojen perumiselle.

Pitkään työskennelleillä artisteilla voi olla faneja jopa kolmessa sukupolvessa. Musiikilla on ihmeellinen, yhdistävä vaikutus. Ja mikäpä johdattaa paremmin tunnelmiin, muistoihin tai tilanteisiin, kuin jollakin tapaa merkittävä kappale? Vaikka levymyynti on laskenut, ei musiikin merkitys ole vähentynyt. Pikemminkin päinvastoin: nykyisin markkinoilla olevat suoratoistopalvelut, langattomat kuulokkeet ja ultrakevyet musiikinkuuntelulaitteet ovat omalta osaltaan edesauttaneet sitä, että musiikki on merkittävä osa yhä useamman suomalaisen arkea, huolimatta siitä, että levy-yhtiöiden toiminta näkyy kuluttajalle aiemmasta poikkeavalla tavalla.

Musiikkiteollisuus Suomessa

Musiikkiteollisuus Suomessa

Musiikkiala on tuttu jokaiselle suomalaiselle, sillä ihmiset kuulevat niin uusimpia hittejä kuin vanhoja klassikoita lähes vaivihkaa esimerkiksi työmatkalla radiossa, työpaikalla, hammaslääkärissä ja kaupassa ostoksia tehdessä.

On kuitenkin tosiasia, että Suomen musiikkibisnes on lapsenkengissä moneen muuhun maahan verrattuna. Musiikkiteollisuuden kokonaisarvo Suomessa on lähemmäs miljardi euroa, mutta viennin kokonaisosuus siitä on ainoastaan 40 miljoonaa euroa. Suunta on kuitenkin ylöspäin ja maastamme on ponnistanut myös kansainvälisesti suosittuja artisteja viime vuosina.

Suomi on silti täysin noviisi verrattuna esimerkiksi naapurimaa Ruotsiin, joka on onnistunut luomaan musiikkiteollisuudesta merkittävän työllistäjän ja mallikkaan veronmaksajan. Suomalainen ja ruotsalainen musiikkibisnes eivät ole kuitenkaan täysin toisistaan erillisiä, sillä monen suomalaisartistin kappaleen takaa saattaa löytyä samoja nimiä, kuin ruotsalaisen hittibiisin tekijälistassa.

Populaarimusiikin saralla suomalaismuusikoista maailmalla tunnetaan ainakin Alma, Sunrise Avenue, Stratovarius, The Rasmus, Nightwish, Tarja, Amorphis, 69Eyes. Huvittavaa kyllä, ovat jotkin kotimaiset artistimme breikanneet ulkomailla huomattavasti suomalaisia markkinoita paremmin. Ulkomaisten musiikkimarkkinoiden avautuminen voi tapahtua ihan vahingossa: keikalle tarvitaan kuuntelijaksi vain yksi oikea tyyppi, joka saattaa hyvinkin kiinnostua musiikista. Kesäfestarit ovat otollista aikaa, sillä tuhatpäisessä kuulijakunnassa on paikalla ihmisiä alalta kuin alalta.

Vaikka kuulijakunta olisi uskollinen ja keikkaa pukkaisi, on monella suomalaismuusikolla jonkin täysin toisen erikoisalan koulutus, ja ehkä jopa päivätyö. Koskaan ei tiedä, kuinka pitkään musiikillinen menestys kestää, joten takataskussa on hyvä olla kaiken varalta myös kakkosvaihtoehto.

Musiikkialan murros

Suurin musiikkiteollisuuden muutos on tapahtunut kuluvan vuosiluvun aikana, jolloin digitaaliset suoratoistopalvelut ovat ajaneet perinteisen levymyynnin ahtaalle. Vuosituhannen alkupuoli oli vielä levymyynnin kulta-aikaa, sillä tuolloin perinteisiä CD-levyjä myytiin pitkälti yli 50 miljoonan euron edestä. Digitalisoitumisen myötä levymyynti on kääntynyt rajuun laskuun, jolle ei ole näkynyt loppua – äänitteiden myynnin arvo on nykyään arviolta 10 miljoonaa euroa. Tämä kehitys näkyy myös suomalaisessa elinkeinoelämässä, sillä esimerkiksi levykauppojen tulot ovat vähentyneet rajusti ja valitettavan moni niistä on joutunut sulkemaan ovensa.

Musiikkimyynnin lasku näkyy myös artistien ja levy-yhtiöiden kukkaroissa. Vaikka viimeisten vuosien aikana digitaalisen myynnin ja levymyynnin kokonaisarvo on lähtenyt hienoiseen kasvuun, on se edelleen kaukana huippuvuosista. Siinä, missä suosikkiartistit saivat ennen huomattavan osan tuotoistaan levymyynnistä, on sen merkitys kokonaisosuudesta laskenut.

Suoratoistopalvelut ovat luonnollisesti paikanneet aukkoja maksamalla artistikorvausta, mutta se on hurjimpien arvioiden mukaan ainoastaan 0,002 euroa kappaletta kohden. Soittokertoja vaaditaan siis luonnollisesti erittäin paljon, että korvaukset tuntuisivat palkkapusseissa. Tällaisiin soittomääriin yltävät ainoastaan kansainväliset maailmanluokan tähdet.

Keikkailu tuo suuren osan tuloista

Laskeneen levymyynnin takia musiikkiteollisuus on joutunut etsimään korvaavia tuloja muista kanavista ja keikkamyynti sekä myytävät oheistuotteet näyttelevät ansaintalogiikassa tärkeää roolia. Myös erilaiset markkinointikumppanuudet kartuttavat mukavasti artistien tilipussia.

Artisti saa korvauksen keikastaan yleensä joko kiinteänä korvauksena eli etukäteen sovittuna summana, joka maksetaan hänen tililleen keikkayleisön lukumäärästä huolimatta. Vaihtoehtoisesti hän voi saada komission, joka määräytyy myytyjen lippujen määrään. Tämä valinta on erityisen hyvä ratkaisu tunnetuille nimille, sillä he saavat tuvan täyteen illasta riippumatta. Harva artisti vetää keikkojaan soolona, joten keikkapalkkio jaetaan bändin kesken.

Lisäksi merkittävän tulonlähteen keikkapaikoilla muodostavat erilaiset oheistuotteiden myynnit. Niissä on lähes poikkeuksetta korkea kate, joka jakautuu yleensä myyjän ja artistin kesken. Laulajan nimellä tai logolla varustetut lippikset, t-paidat ja hupparit ovat fanien keskuudessa suosittua tavaraa, joka tekee kauppansa. Ihailijat voivat ostaa niitä huolettomin mielin, sillä fanituotteiden myynnin tuotto menee illan esiintyjän hyväksi eikä esimerkiksi piraattiteollisuuteen tai levy-yhtiön taskuihin.

Kykyjenetsintäohjelmat ovat muuttaneet toimintaympäristöä

Suomalaisen musiikkiteollisuuden yksi merkittävimmistä muutoksista on ollut kykyjenetsintäohjelmien tulo alalle. 2000-luvun alkupuolella lanseerattiin muun muassa Idols ja Popstars, jotka tarjosivat tavallisille kansalaisille täysin uudenlaisen väylän nousta koko Suomen tietoisuuteen.

Entisaikaan tarvitsi tehdä vaivalloisen äänitystekniikan avulla demokappaleita, lähettää niitä tiukasti teipatuissa kuplamuovikirjeissä eri yrityksiin toivoen, että jonkun levy-yhtiön edustaja tunnistaisi lahjakkuuden. Nykyään tie tähtiin voi aueta kykyjenetsintäohjelman kuvauspaikalle astelemalla ja oman vuoronsa aikana tuomarit hurmaamalla.

Popmusiikin saralla yksi ensimmäisistä kykyjenetsintäohjelmasta kuuluisuuteen ponnahtaneista bändeistä on vuonna 1995 menestyksekkään uransa aloittanut Nylon Beat -duo. Jonna ja Erin laittoivat pillit pussiin vuonna 2013, on vuonna 2018 uskollisten fanien hartaasti odottaman come backin aika.

Sittemmin musiikkitaivaan kiintotähdiksi ovat jääneet muun muassa alun perin vuonna 2002 Popstars-ohjelmassa perustetussa tyttöbändi Gimmelissä laulanut Jenni Vartiainen, sekä Idolsista tutuiksi tulleet Anna Abreu ja Antti Tuisku.  Idolsista ponnahti niin ikään kuuluisuuteen ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja kiertävä Alma. Ja kukapa ei tunnistaisi myös The Voice of Finlandiin ja Uuden Musiikin Kilpailuun osallistunutta Saara Aaltoa, joka hurmasi brittiyleisön X Factor -ohjelmassa.

Musiikkiala on tosi-tv:n myötä muuttunut tietyllä tapaa inhimillisemmäksi, sillä nyt kenellä tahansa on mahdollisuus kokeilla onneaan levy-yhtiöiden edustajista koostuvan tuomariston edessä. Aiemmin julkisuuteen ponnahtamiseen vaadittiin lähes poikkeuksetta tunnettu sukunimi, eikä tämän merkitystä saa vähätellä vielä tänäkään päivänä.

Asetelma on kuitenkin muuttunut parin viimeisen vuosikymmenen aikana radikaalisti, sillä kykyjenetsintäohjelmien ansiosta tie tähtiin on käytännössä avoinna jokaiselle esiintymisjanoiselle lahjakkuudelle. Hyvä lauluääni ei tietenkään riitä, vaan konsepteissa haetaan koko pakettia: lavakarismaa, intoa esiintymiseen, valloittavaa persoonallisuutta, lahjakkuutta ja musikaalisuutta. Monissa valinnoissa tuomarit korostavat, ettei osallistujan tarvitse missään nimessä olla valmis paketti tai tähti syntyessään, vaan sellainen, josta on potentiaalia esiintyväksi taiteilijaksi.

Suomalaiset seuraavat innokkaasti tosi-tv-ohjelmia, ja erilaisten parisuhde- ja elämäntapaohjelmien rinnalla kykyjenetsintäkilpailut tuovat piristävää vaihtelua. Maassamme järjestetään poikkeuksellisen paljon erilaisia ohjelmia, joissa esiintymishaluiset suomalaiset pääsevät näyttämään taitonsa. Joiltakin tuotantokausilta ei ponnahda ketään julkisuuteen, mutta vastapainona on olemassa ohjelmia, joista leivotaan lähes poikkeuksetta yksi tähti.